Tämä kesä meni minun kohdallani todella vauhdikkaasti. Kaksi kuukautta tuli tehtyä töitä sellaisella tahdilla, että kirjaimellisesti otsa hiessä ja niska limassa. Mutta kyllä se kannatti, ja joskus isompikin urakointi palkitaan.
Heinäkuun lopussa pakattiin auto ja asuntovaunu, ja lähdettiin tien päälle. Matkaan lähtivät minun ja miehen lisäksi tottakai teinitytär, ja bonuksena saatiin houkuteltua mukaan myös nuorempi jo aikuisista pojistamme. Ajateltiin, että jaksaa teinikin paremmin istua pitkät matkat takapenkillä, kun on äipän ja iskän lisäksi mukana vähän oman ikäisempääkin seuraa. Reissun pääkohde oli Norjan Lofootit, ja sieltä ajoimme vielä ihmettelemään Gorsan kanjonia. Lapin kautta sitten ajelimme takaisin Poriin. Viikko vieraähti todella nopeasti, kun välimatkat oli niin pitkiä. Kotimatkalla selkä huusi hoosiannaa siihen malliin, että oli pakko välillä pysähtyä ihan jaloittelemaan, vaikka Volvossa hyvät penkit onkin. Ensi kerralla tiedämmekin, että kolmisen päivää lisää pitää reissuun varata, niin ehtii rauhassa tutustumaan paikkoihin auton ulkopuolellakin.
Tietokoneella ja kamerassa on hurja määrä valokuvia odottamassa purkua ja käsittelyä. Jossain vaiheessa otan ne urakakseni, ja laitan sitten vaikka tännekin enemmän tekstiä ja kuvia matkaltamme. Tässä vaiheessa voin jo kuitenkin suositella, jos mietit matkaa noihin maisemiin vaikka ensi kesänä. Kyllä kannattaa! Mutta muista varata aikaa yli viikko.
Alla olevan kuvan olen ihan kännykällä napannut, kun pysättiin Gorsaa kohti ajellessa ruokatauolle. Vaunumatkailun yksi hyvä puoli onkin se, että ruoka- ja lepotauoille voi pysähtyä melkein missä vaan. Lomakoti keittiöineen ja muineen kulkee koko ajan mukana tarvittaessa. Ja tarpeen tullen sen voi jättää johonkin odottamaan, ja käydä ihan auton kanssa jossain.
Kesä siis tuli ja meni, ja nyt on akut ladattu syksyä ja talvea varten. Taas jaksaa töissäkin ihan uudella innolla. Toivottavasti sullakin on ollut kiva kesä!
