tiistai 5. helmikuuta 2019

Uusi yleiskone ja suklaamuffinseja

Vuonna 1992 ostimme häälahjarahoilla yleiskoneen; Philips Ahkeran. Viimeiset pari vuotta se on kyllä vielä palvellut hyvin, mutta vähän on saanut sen kanssa jännittää, vieläkö jaksaa yhden taikinan vääntää ennen eläkkeelle pääsyä. Uuden koneen hankinta on ollut harkinnassa noin vuoden verran. Appivanhemmilta saamme joululahjaksi aina rahaa, ja se on sitten sijoitettu johonkin hyödylliseen. Edellisjoulun lahjakuori oli vielä jemmassa, ja tänä jouluna päätimme yhdistää kahden joulun kirjekuoret, ja hankkia uuden yleiskoneen. Koska minä meillä noita keittiön härveleitä enemmän käytän, päävastuu uuden koneen valinnasta jäi minulle. Alkoikin armoton vertailu, kysely ja googlettelu.

Finaaliin pääsivät Kenwood ja Electroluxin Assistent (nimenomaan 4xxx-sarja). Kenwood tuntui somen ruokaryhmissä olevan suositumpi, Elextrolux sai leivontaryhmissä kehuja vähintään saman verran. Tässä vaiheessa aloin itse kallistua enemmän Electroluxin puoleen, ihan jo sen kauneuden vuoksi. Tarkoitus kun oli, että kone tulee olemaan jatkuvasti keittiön tasolla, niin tulee enemmän käytettyäkin. Lisäksi painoarvoa oli sillä, että sen mukana tulisi heti kaksi kulhoa samalla rahalla.

Halusin kuitenkin päästä ihan fyysisesti tutustumaan koneisiin, joten verkkokaupan helpon tilaamisen sijaan lähdimme viime viikolla kauppaan katselemaan. Koneen lopullisessa valinnassa iso tekijä oli sama, joka ratkaisee paljon myös ompelukonetta ostaessa: paino. Mitä painavampi kone, sitä enemmän siinä on ihan metallia. Kestänee muovia paremmin, ja pysyy myös paikallaan konetta käytettäessä. Kulhon tilavuus piti olla riittävä; vähintään vanhan kokoinen. Ja perusvatkaimet ja koukut pit olla kestävät ja käytännölliset, tottakai tehoakin piti löytyä riittävästi myös sämpylä- ja leipätaikinoihin. Vaikka leipää olen leiponut harvemmin, niin koneen on tarkoitus kestää mahdollisimman pitkään. Edellinen kone oli käytössä 27 vuotta, ja kovin montaa konetta en ole elämäni aikana ostamassa. Sen sijaan meillä ei ole välttämätöntä tarvetta tehosekoittimelle tai raastin- ja viipalointiterille. Smoothien tekoon löytyy pienempi blenderi, ja raastamiseen ja viipalointiin löytyy pieni mutta pippurinen Moulinexin laite. Kaikenmoiset silppuamiset hoitaa Electroluxin sauvasekoittinen silppuriosa.


Kaupasta lähdimme sitten kotiin mustan Electrolux Assistentin kanssa. Prismassa hinta oli 249 euroa. Tehoa löytyy 1000W, ja mukana tuli 4,8 ja 2,9 litran teräskulhot sekä metalliset vispiä, vatkain ja taikinakoukku. Kone painaa 9,6 kg, joten ei tuota kaapista kovin usein viitsisi nostella. Mielestäni tämä onkin niin kaunis kone, että hyvin sopii tuohon tasolle. Lisävarusteina tähän saa ostettua mm- jauhelihamyllyn, silppurin, pastaleikkurin yms. Niille ei meillä ole ainakaan vielä tarvetta, mutta valmius on jos niitä joskus halutaan hankkia. Muutaman kerran olen uutta yleiskonetta jo testaillut, ja ainakin pizzataikina, jauhelihapihvimassa ja muffinsitaikina ovat onnistuneet ilman kipua. Tykkään!


Eilen leivoin suklaamuffinseja. Alkuperäisen ohjeen löysin Annin uunissa -blogista. Sattuman (lue: vahingon) kautta ja keittiön kaappien sisällön vuoksi hieman muutin ohjetta, ja näin muffinseista tuli hieman erilaisia, kuin inspiraationlähteensä. Laitan reseptin tähän siinä muodossa, kuin tein itse. Mutta käy toki kurkkaamassa tuo alkuperäinen ohje!

SUKLAAMUFFINIT 24 kpl

100 g sulatettua voita tai leivinmargariinia
2 munaa
2 dl kermaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vanilliinisokeria
hyppysellinen suolaa
2 dl sokeria
200g rouhittua tummaa leivontasuklaata

- Sulata ja jäähdytä voi tai leivinmargariini.
- Sekoita kuivat aineet ja rouhittu suklaa keskenään sillä aikaa, kun voi jäähtyy.
- Lisää munat ja kerma jäähtyneen voin joukkoon. Sekoita hyvin, mutta älä vaahdota.
- Sekoita jauho-suklaaseos joukkoon. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa.
- Annostele taikina muffinsivuokiin.
- Paista kiertoilmalla 150 asteessa noin 20 minuuttia.

Taikina on sen verran rasvaista (rasvaa kun tulee myös tuosta suklaasta), että kannattaa laittaa paperisia muffinsivuokia kaksi päällekkäin. Ainakin omat vuokani päästivät rasvaa läpi.

Jos olet laittanut vuoat pellille, voit paistaa muffinsit normaalilämmöllä 175 asteessa uunin keskiosassa. Tällöin paistoaika on noin 15 minuuttia. Itse laitoin paperiset vuoat muffinsipelteihin, joten kahdella pellillä paistaessa käytin kiertoilmaa.





torstai 31. tammikuuta 2019

Uunin kautta keittoon

Yksi eniten seuraamistani ruokabloggaajista on Peggy, jonka kanssa olimme yläasteella samalla luokalla. Hänen blogissaan on todella paljon reseptejä, joista tietää jo ensi silmäyksellä, että hyvää tulee!

Osittain mieheni toiveesta olen nyt etsinyt hieman kevyempiä ohjeita arkiruuaksi. Mies kun käy lounaalla työkavereiden kanssa, niin kotona haluaisi syödä vähän kevyemmin. Minulla taas työ on sen verran kevyttä, että vähemmälläkin tulee kyllä toimeen. Ja perheen teinillä on lounas koulussa, joten ihan niin täyttävää ei tarvitse olla tarjolla. Jos nälkä jää, niin ruokaa kyllä on niin paljon, että santsaamalla saa varmasti mahan täyteen.

Peggyn blogista löysin kasvissosekeiton, jossa kasvikset aluksi paahdetaan uunissa. Kokeilin tätä, ja kyllä se paahtaminen antoi makua paljon enemmän verrattuna siihen, että olisi vain keittänyt kasvikset kattilassa. Sen verran poikkesin alkuperäisestä ohjeesta, että chilin tilalle laitoin makeaa chilikastiketta. Ei närästä ihan niin helposti, kuin tuore chili. Chilikastike ei kuitenkaan jostain syystä sekoittunut keittoon ihan tasaisesti, joten siellä täällä oli sitten himppasen tulisempia kohtia. Ja saattaa olla, että tuota kastiketta lorahti keittoon hieman enemmän, kuin oli tarkoitus. Ensi kerralla ajattelin laittaa ihan chilimaustetta tai -jauhetta.

Pienestä chililipsahduksesta huolimatta keitosta tuli todella maistuvaa, ja se syötiin kyllä ihan viimeistä lusikallista myöten. Meidän perheessä tuo keittomäärä riitti pariksi päiväksi, ja keiton maku vain parani uudelleen lämmittäessä. Tuoretta persiljaa minulla ei ollut laittaa keiton koristeeksi, mutta loraus (ehkä pienempikin olisi riittänyt) balsamicoa antoi hieman lisäpotkua. Keiton seuraksi vielä ruisleipää sulatejuustolla, niin kyllä maistui hyvältä!


tiistai 29. tammikuuta 2019

Loikkaus Bloggeriin

Kirjoitustaukoa on kestänyt ihan liian kauan. Viime vuonna perustin blogin toiselle alustalle, mutta sitä en sitten kuitenkaan oikein oppinut käyttämään. Ei tuo siis sinällään vaikea alusta ollut, mutta jotenkin ei vaan ollut mun juttu. Vuosia kuitenkin kirjoittelin aikoinaan juurikin Bloggerilla, joten nyt tein päätöksen avata uuden blogin tänne.

Seuraava mietintä olikin sitten, että kirjoittelenko ihan omana itsenäni, vai lähinnä työblogia yritykselleni. Päätös oli suht helppo. Minä olen minä, ja teen erinäisiä juttuja ja tykkään erinäisistä asioista, joista haluan kirjoittaa. Työni ja yritykseni on osa minua, ja siitäkin voin joskus jotain kirjoittaa. Mutta blogissa olen nimenomaan minä, Merja, Meemu. Meemu-nimihän on kulkenut mukanani blogiasioissa jo todella monta vuotta; myös silloin kun olen ollut itse bloggaamatta.

Vanhan blogin olen poistanut, ja tähän yritän lähteä vähän erilaisella otteella. Omalla tyylilläni kerron minulle tärkeistä asioista, ja samalla yritän herättää henkiin myös kadoksissa ollutta valokuvausharrastustani.

Sydäntäni lähellä on tottakai käsityöt (niiden ansiosta olen aikoinaan blogimaailmaan sukeltanutkin) ja hyvä ruoka. Rakastan ruuanlaittoa, silloin kun siihen on kunnolla aikaa. Arki on monesti melko hektistä, joten ihan perusruokaa tulee tehtyä paljon, ja joskus mennään jopa eineksillä. Mutta sitten kun on aikaa, kokkaan ihan kunnolla. Ruokareseptejä noukin matkaani yleensä ruokablogeista, ja myös erilaisista lehdistä ja lehtien sivustoilta. Käsityöharrastus on kulkenut mukanani nuoruudesta saakka, ja varsinkin neulominen on se mun juttu. Mikä sen mukavampaa, kun illalla käpertyä neuletyön kanssa sohvan nurkkaan, ja samalla katsella telkkarista lempisarjoja tai leffoja.

Pidän myös erilaisten asioiden ja tuotteiden testaamisesta. Kuulunkin Buzzadorin ja Hopottajien yhteisöihin, ja vuosien varrella olen päässyt moneen eri testiryhmään. Uusia juttuja on kiva testailla, ja siitä on hyötyä myös tuotteiden markkinoijille ja valmistajille. Viime vuonna sain testata ainakin Electroluxin ikkunanpesuria ja Marlin vitamiinijuomia. Ei siis ihan turhia juttuja. Toivottavasti tänäkin vuonna pääsen tutustumaan johonkin uutuuteen.

Mutta nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, ja alkaa tekemään ruokaa. Huomenna yritän ehtiä bloggaamaan vielä siitä, mitä meillä syötiin viime viikonloppuna. Sitä ennen vielä viilailen blogin ulkonäön kohdalleen. Nyt oli vaan palava tarve tulla kirjoittamaan ensimmäinen blogiteksti.

Kiva kun löysit tänne, ja toivottavasti tulet uudestaankin! Ja hei, jätä rohkeasti oma jälkesi kommenttikenttään; mielelläni luen myös sinun ajatuksiasi.