Uunin kautta keittoon

Yksi eniten seuraamistani ruokabloggaajista on Peggy, jonka kanssa olimme yläasteella samalla luokalla. Hänen blogissaan on todella paljon reseptejä, joista tietää jo ensi silmäyksellä, että hyvää tulee!

Osittain mieheni toiveesta olen nyt etsinyt hieman kevyempiä ohjeita arkiruuaksi. Mies kun käy lounaalla työkavereiden kanssa, niin kotona haluaisi syödä vähän kevyemmin. Minulla taas työ on sen verran kevyttä, että vähemmälläkin tulee kyllä toimeen. Ja perheen teinillä on lounas koulussa, joten ihan niin täyttävää ei tarvitse olla tarjolla. Jos nälkä jää, niin ruokaa kyllä on niin paljon, että santsaamalla saa varmasti mahan täyteen.

Peggyn blogista löysin kasvissosekeiton, jossa kasvikset aluksi paahdetaan uunissa. Kokeilin tätä, ja kyllä se paahtaminen antoi makua paljon enemmän verrattuna siihen, että olisi vain keittänyt kasvikset kattilassa. Sen verran poikkesin alkuperäisestä ohjeesta, että chilin tilalle laitoin makeaa chilikastiketta. Ei närästä ihan niin helposti, kuin tuore chili. Chilikastike ei kuitenkaan jostain syystä sekoittunut keittoon ihan tasaisesti, joten siellä täällä oli sitten himppasen tulisempia kohtia. Ja saattaa olla, että tuota kastiketta lorahti keittoon hieman enemmän, kuin oli tarkoitus. Ensi kerralla ajattelin laittaa ihan chilimaustetta tai -jauhetta.

Pienestä chililipsahduksesta huolimatta keitosta tuli todella maistuvaa, ja se syötiin kyllä ihan viimeistä lusikallista myöten. Meidän perheessä tuo keittomäärä riitti pariksi päiväksi, ja keiton maku vain parani uudelleen lämmittäessä. Tuoretta persiljaa minulla ei ollut laittaa keiton koristeeksi, mutta loraus (ehkä pienempikin olisi riittänyt) balsamicoa antoi hieman lisäpotkua. Keiton seuraksi vielä ruisleipää sulatejuustolla, niin kyllä maistui hyvältä!

Loikkaus Bloggeriin

Kirjoitustaukoa on kestänyt ihan liian kauan. Viime vuonna perustin blogin toiselle alustalle, mutta sitä en sitten kuitenkaan oikein oppinut käyttämään. Ei tuo siis sinällään vaikea alusta ollut, mutta jotenkin ei vaan ollut mun juttu. Vuosia kuitenkin kirjoittelin aikoinaan juurikin Bloggerilla, joten nyt tein päätöksen avata uuden blogin tänne.

Seuraava mietintä olikin sitten, että kirjoittelenko ihan omana itsenäni, vai lähinnä työblogia yritykselleni. Päätös oli suht helppo. Minä olen minä, ja teen erinäisiä juttuja ja tykkään erinäisistä asioista, joista haluan kirjoittaa. Työni ja yritykseni on osa minua, ja siitäkin voin joskus jotain kirjoittaa. Mutta blogissa olen nimenomaan minä, Merja, Meemu. Meemu-nimihän on kulkenut mukanani blogiasioissa jo todella monta vuotta; myös silloin kun olen ollut itse bloggaamatta.

Vanhan blogin olen poistanut, ja tähän yritän lähteä vähän erilaisella otteella. Omalla tyylilläni kerron minulle tärkeistä asioista, ja samalla yritän herättää henkiin myös kadoksissa ollutta valokuvausharrastustani.

Sydäntäni lähellä on tottakai käsityöt (niiden ansiosta olen aikoinaan blogimaailmaan sukeltanutkin) ja hyvä ruoka. Rakastan ruuanlaittoa, silloin kun siihen on kunnolla aikaa. Arki on monesti melko hektistä, joten ihan perusruokaa tulee tehtyä paljon, ja joskus mennään jopa eineksillä. Mutta sitten kun on aikaa, kokkaan ihan kunnolla. Ruokareseptejä noukin matkaani yleensä ruokablogeista, ja myös erilaisista lehdistä ja lehtien sivustoilta. Käsityöharrastus on kulkenut mukanani nuoruudesta saakka, ja varsinkin neulominen on se mun juttu. Mikä sen mukavampaa, kun illalla käpertyä neuletyön kanssa sohvan nurkkaan, ja samalla katsella telkkarista lempisarjoja tai leffoja.

Pidän myös erilaisten asioiden ja tuotteiden testaamisesta. Kuulunkin Buzzadorin ja Hopottajien yhteisöihin, ja vuosien varrella olen päässyt moneen eri testiryhmään. Uusia juttuja on kiva testailla, ja siitä on hyötyä myös tuotteiden markkinoijille ja valmistajille. Viime vuonna sain testata ainakin Electroluxin ikkunanpesuria ja Marlin vitamiinijuomia. Ei siis ihan turhia juttuja. Toivottavasti tänäkin vuonna pääsen tutustumaan johonkin uutuuteen.

Mutta nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, ja alkaa tekemään ruokaa. Huomenna yritän ehtiä bloggaamaan vielä siitä, mitä meillä syötiin viime viikonloppuna. Sitä ennen vielä viilailen blogin ulkonäön kohdalleen. Nyt oli vaan palava tarve tulla kirjoittamaan ensimmäinen blogiteksti.

Kiva kun löysit tänne, ja toivottavasti tulet uudestaankin! Ja hei, jätä rohkeasti oma jälkesi kommenttikenttään; mielelläni luen myös sinun ajatuksiasi.